Viron valkovenäläinen yhteisö on
laatinut valtiovaltaa vastustavien taiteilijoiden teoksista näyttelyn, joka
auttaa antamaan käsityksen Valko-Venäjällä nykyään tapahtuvista sortotoimista.
Näyttely heijastaa taiteilijoiden kansalaisasemaa, mutta myös yhteiskunnan
tunteita, jotka kohdistuvat tapahtuvaan: kipua, vihaa, voimattomuutta, pelkoa,
epätoivoa. Teokset saavat meidät tiedostamaan, että nykyään Valko-Venäjällä
tapahtuva on järjettömän totalitarismin rikosten seurausta. Kuten Venäjän
armeijan ukrainalaisia siviilejä vastaan tekemät julmat rikokset, nämä ovat
saman ketjun lenkkejä, jotka osoittavat, että Venäjä ja sen vaikutusvallan alla
oleva Valko-Venäjän yhteiskunta eivät ole oppineet historiasta ja ovat
päätyneet sellaiseen vaiheeseen, jossa tällaiset rikokset ovat yhä mahdollisia.
9. elokuuta 2020 Valko-Venäjällä
toimitettiin väärennetty presidentinvaali, joka aiheutti maassa myrskyisen
vastakaiun. Kansa alkoi osoittaa rauhanomaisesti mieltä, mistä kehittyi
laajamittainen demokraattinen liike laitonta johtajaa vastaan. Kuitenkin nämä
kymmenien tuhansien mielenosoitukset tapahtuivat kaksikymmentäkuusi vuotta
jatkuneen Aljaksandr Lukašenkan vallan alla, ja ne tukahdutettiin väkivalloin.
Toukokuussa 2022 päivitettyjen tietojen mukaan Valko-Venäjällä 1162 henkilöä on
julistettu poliittisiksi vangeiksi ja tuhansia on sorrettu. Kollektiivisessa
muistissa elää edelleen myös kommunistiterrorin aikainen trauma, jonka eräänä
todistajana on Kuropatyn metsä, jossa vuosina 1932–1941 NKVD teloitti kymmeniä tai jopa satoja
tuhansia. Heidän kuolemaansa liittyviä olosuhteita ei ole toistaiseksi
tutkittu, ja he makaavat yhä Kuropatyn mullassa. Myös pyrkimys tyhjentää
kollektiivinen muisti on rikoksia, joista Lukašenkan järjestelmä on vastuussa.
”Valko-Venäjän valtiovaltaa vastustava
taide” ei anna meidän unohtaa, että Valko-Venäjällä ovat juuri nyt meneillään
samanlaiset totalitaristiset sortotoimet kuin mistä tämän museon sellit
kertovat. Lukašenkan järjestelmä, KGB:n vankisellit ja Venäjän hyökkäys
Ukrainaan – ne ovat saman
pahuuden ilmenemismuotoja. Niin kauan kuin on kansalaisia ja taiteilijoita,
jotka vastustavat niitä, on toivoa, että vielä kerran hyvyys voittaa.
Avoinna 28.5.23 asti.
